Yhteystiedot:

Sari Nieminen
Aaltosenkuja 6, 34140 Mutala
+358 40 801 3443
sari.nieminen@naavala.net

Asun mieheni ja neljän mustan koiran kanssa Ylöjärven Mutalassa, metsän keskellä, luonnon rauhassa. Usein omaa laumaa täydentää vielä tyttären kaksi mustaa kääpiösnautseria tai poikani luona asustava Kete. Leipätyökseni toimin ravintolapäällikkönä Tampereella Aleksin Ravintoloilla.

Koiraharrastustarinani on se varsin tavallinen tarina tytöstä, joka ei milloinkaan saanut omaa koiraa. Kissoja meillä kyllä oli ja hoidin sekä "koulutin" tuttavien ja lähiseudun kaikki koirat. Raahasin kotiin myös kaikki lähiseudun eläimet, mitä nyt metsästä löytyi, oli niillä hoidolleni tarvetta tai ei, olivat ne kodistaan eksyneet tai eivät. Useita linnunpoikasia varttui hoivissani kenkälaatikossa matomössöllä ruokkien.

Omaan kotiin muuttaessani hankin lähes välittömästi löytökoirakodista saksanpaimenkoira uros Zorron, jota sitten kouluttelin Tavesin kouluttajien avustuksella. Zorro oli paperiton, joten siihen aikaan ei kisaamaan ollut asiaa, mikä tietenkin sitten lopulta hiukan harmitti, kun siihen olisi ollut koiralla ominaisuuksia ja minusta alkoi sitä kilpailuviettiä putkahdella esiin. Zorron kuollessa lapset olivat pieniä ja opiskelin, eli elettiin niitä kuuluisia ruuhkavuosia ja ilman koiraa olin 8 pitkää vuotta. Seuraava koira olikin sitten musta kääpiösnautseri uros Romeo, rotuun päädyin siksi, että se on aktiivinen ja täpäkkä koira, jonka kanssa voi kuitenkin harrastaa tokoa ja agilitya sekä pieni kooltaan ja siksi miehenikin uuden koiran lopulta hyväksyi. Pian tyttärelle hankittiin oma kääpiösnautseri Ivan.

Belgianpaimenkoiraan päädyin pitkän harkinnan jälkeen. Halusin isomman koiran, joka ei sulkisi mitään lajia pois. Rotua miettiessä sain tutustua useisiin upeisiin mustiin belgeihin ystävieni kautta. Viimeinen silaus oli groenendaelnarttu Vau, jota sain ohjata muutamissa agilitykisoissa - miten upeasti koira toimikaan, miten herkästi se ohjaustani totteli, miten hanakasti koira tahtoi tehdä yhteistyötä kanssani! Olin myyty. Ja värikin oli tietenkin sama musta, mitä koirissa jo kotona oli.

Sopivaa koiraa etsin sitten ystävieni Erja Juvakan, Kennel Eloisa ja Anne Kilven, Kennel Talvihallan, kanssa. Lopulta päädyttiin tuomaan yhteisesti Sveitsistä sekalinjainen groenendael uros Udo des Crétuz Neufs, tavoitteena tuoda uutta verta Suomen groenendael kantaan. Muutaman vuoden päästä lauma kasvoi toisella groenendael uroksella - Talvihallan Cougar muutti meille ja poikani nimesi sen Mutalan Kete Rahkoseksi, varsin pitkää pinnaa tämä speciaali nuorimies on vaatinutkin. Ensimmäinen narttuni - Eloisa Sinko, Ruuti, tuli sitten kesällä -2012, talvella -2015 laumaa täydentämään saapui Eloisa Vip ja luontevana jatkumona oli tietenkin haave joskus kokea pentueen kasvavan ja, kun tämäkin haave toteutui, niin pentueesta valitsin itselleni uroksen kotiin, näin Kitosta tuli viides groenendalini.

Kasvattajanimi, Naavalan Musta on myönnetty, mutta rodun jalostamista en tavoittele, pikemminkin haaveena kasvattaa pienimuotoisesti groenendaleja, jotka soveltuvat hyvin harrastuskavereiksi useaan eri lajiin.

Romeon myötä harrastus laajeni nopeasti aktiiviseksi toiminnaksi Ylöjärven Koirakerhossa. Aktiivisimpina vuosina olen saanut olla mukana niin seuran sihteerinä, hallituksessa, agilityvastaavana ja tokotoimikunnassa. Kyröskosken Käyttökoirissa olen ollut mukana hallitustyössä sekä toiminut koulutusvastaavana. Olen kouluttautunut koetoimitsijaksi pk.lajeihin, kouluttajaksi sekä koetoimitsijaksi agilityyn ja tokoon. Olen myös käynyt kasvattajan peruskurssin. Osallistunut lukemattomiin seminaareihin ja koulutuksiin.

Olen kouluttanut useita vuosia omia ryhmiä niin agilitya kuin tokoakin. Tällä hetkellä kouluttelen harvakseltaan, keskityn enemmän omien koirien kanssa harrastamiseen. Olen myös kouluttanut ja kilpaillut usealla koiralla eri lajeissa; tokossa, agilityssa, pk-jäljellä, pk-etsintäkokeessa, pk-haussa ja rally-tokossa. Myös muutamaa lainakoiraa olen saanut ohjata, groenendael narttu Vauta parissa agilitykilpailussa sekä groenendael uros Eicoa PK-SM 2012 kilpailuissa jäljellä. Iso kiitos luottamuksesta Hanna ja Anne. Olen saanut kunnian edustaa Suomea belgianpaimenkoirien MM-kilpailuissa tokossa neljä kertaa; Italiassa 2012, Sloveniassa 2013 ja Suomen Tuusulassa 2014 Udon kanssa. Italiassa ja Sloveniassa saavutimme joukkuehopeaa ja henkilökohtaisen 4.sijan. Ruutin kanssa kilpailimme Tsekin Pisékissä toukokuussa 2015.



-"Mistä sinä pidät eniten maan päällä Puh?"
-"No jaa", Puh sanoi, "Mistä pidän eniten.."
Ja sitten hänen täytyi miettiä hetken, sillä vaikka oli kauhean ihana syödä hunajaa,
oli kuitenkin se hetki juuri ennen syömisen aloittamista, parempi kuin itse syöminen.